Ei ole kenellekään uutinen , että valtaosalla urheiluseuroista menee taloudellisesti huonosti. Jalkapalloseurat eivät ole poikkeus muiden urheilulajien joukossa, vaan pikemmin sääntö. Asiaan herää, kun katsoo suomalaista jalkapalloa parikymmentä vuotta taaksepäin. Mihin ovat kadonneet entiset liigaseurat TP-47, KePS, KTP, Kuusysi, TamU, Allianssi, Jazz jne. ? Listaa voi jatkaa loputtomiin. Kaikkien tapausten taustalla on erilaisia syitä, joista kuitenkin painavimpana talous.
Honka ei ole listalla, vaikka läheltä piti. Miksi näin meinasi käydä ? Miten asiat voivat olla niin huonosti ? Vastaus on helppo. Johto on hoitanut asiat päin helvettiä ! Tätä mieltä ollaan niin kaduilla kuin kuppiloissa. Konnat löytyi, hienoa ! Ja uhrit löytyivät myös – pelaajat !
Mikäli näkökulmaa hieman laajennetaan, niin samat roistot löytyvät Nokialta, Stockmannilta, UPM:stä, Wärtsilästä ja Orionista ja uhreja ovat duunarit. Hirteen johto ja uudet pelurit lavalle siksi aikaa, kunnes heidät lopulta kansalaisten ja median toimesta hirtetään.
Asian voi nähdä myös toisin. Olen joka ilta kiittänyt Luojaani, että näitä uusia hirtettäviä johtajia on olemassa, sillä ilman heitä en voisi perjantai-iltaisin juoda hyvää valkoviiniä
( Mudhouse 2009) , syödä katkarapuja ja nauttia . Kiitos siitä, että on (ahneita) ihmisiä, jotka uhraavat elämänsä intohimolleen ja mahdollistavat meidän elintasomme !
Mistä näitä epäonnistuvia johtajia sitten aina löytyy ? Johtajan työhän on sinällään helppo !
Ei tarvitse muuta kuin tuntea tulevaisuus, palkata hyviä ihmisiä, tehdä kaikki paremmin kuin muut ja olla ahkera. Helppoa, eikö niin ? Valitettavasti maailma on paljon monimutkaisempi paikka. Vaikka olet johtajana täydellinen niin kaikki voi kusta. ”Maailmassa on ollut yksi lähes täydellinen ihminen ja hän päätyi ristille”, sanoi pastorikaverini kerran.
Mitä sitten Hongan johtajien kanssa tapahtui ?
He eivät osanneet ennustaa, että suhdanteet muuttuivat. Osasiko Suomen Pankki ? Yritykset säästivät. Sponsorien saaminen ei ollutkaan helppoa. He eivät arvanneet, että myyntiin potentiaaliset pelaajat loukkaantuivat. He eivät tajunneet, että heidän omat voimansa ovat myös rajalliset . He uskoivat , että kun rakennetaan hyvää asiaa ( unelmaa stadionista), niin kaikki ovat tukena. He eivät jaksaneet ottaa vastaan pettymyksiä, juoruja ja jatkuvaa negatiivista palautetta. He eivät kestäneet tunnetta, joka on kaikilla yritysjohtajilla, että olet helvetin yksin.
Miten Hongan johto sitten yritti ratkaista ongelmia ? Kulupuolella heillä oli käytännössä yksi mahdollisuus. Urheilutoiminnan palkat ovat reilusti yli puolet menoista. Niinpä he pyrkivät pienentämään kuluja alentamalla pelaajien palkkoja. Eihän näin voi tehdä ! ”Miksei sopimuksista pidetä kiinni ??, kysyi kansa.”
Mitä heidän sitten olisi pitänyt tehdä ? He eivät olleet täydellisiä ja Honka oli kusessa.
Määräaikaisia sopimuksia ei voi muuttaa ilman, että molemmat osapuolet suostuvat. YT-neuvotteluja ei voida käydä. Miten heidän tässä tilanteessa olisi tullut toimia ? Kertokaa ihmiset ! Kertokaa !