1) NHL-leirityksiltä vapautuvat pelaajat
Kevään ja kesän huhumarkkinoiden vakiolause. Niiden joukkueiden kohdalla, joilla pelaajalista on pahimmin vaiheessa, aletaan kesän mittaan puhua loppusyksyllä NHL-leireiltä vapautuvista laatuvahvistuksista. Todellisuudessa näitä NHL:ään yrittäneitä ja leireiltä tippuneita pelaajia rantautuu Suomeen suurin piirtein ei koskaan. Uskomuksen varjolla on kuitenkin helppoa ummistaa silmät siltä, että todennäköisemmin vahvistukset tulevat Norjan tai Tanskan liigoista.
2) ”Päätettiin kopissa jätkien kanssa”
Nämä toisella erätauolla tehdyt päätökset kerrotaan julki silloin, kun on noustu parin maalin takaa tasoihin ja esimerkiksi jatkoajalla ohi. ”Päätettiin kopissa jätkien kanssa, että nyt käännetään tämä peli”. Paljastus saa katsojan uskomaan, että kopissa on vähintäänkin huudatettu Eye of the tigeria, paiskottu juomapulloja ja nostatettu joukkueeseen raimosummasmainen luontoäidin raivo. Kuinkahan monta kertaa on päätetty, mutta päin vastoin kahden maalin takaa-ajo onkin kääntynyt kolmen-neljän maalin rökäletappioksi?
3) Rightin pelote
Jokainen joukkue tarvitsee puolustukseensa tai vähintäänkin ylivoimaansa rightin pelotteen, jotta päästään lämäämään suoraan syötöstä. Ja nimenomaan lämäämään rightin puolelta, sillä kiekkoa varmasti maalille toimittavat rannelaukojat eivät kiinnosta ketään. Kokonaan toissijaista on, kuinka paljon tälle tarkasti merkatulle pommittajalle saadaan edes vetopaikkoja rakennettua ja millä prosentilla tämä osuu maalia kohti. Pelicansissa Patrick Yetman teki kerran lämärillä suoraan syötöstä maalin, ja heti perään Juhamatti Aaltonen neljä vuotta myöhemmin.
4) ”Tätä varten on kesä treenattu”
Lause kaivetaan esiin keväällä tosipelien lähestyessä ja niiden aikana. Äkkiseltään voisi luulla, että ”tätä” varten on pelattu 60 ottelun runkosarja voittoineen ja tappioineen, ja hoidettu se runkosarja paremmin kuin muutamat muut joukkueet. Suomalaiselle urheilijalle tärkein matka menestyksen määränpäähän on kuitenkin penkkituloksen ja Cooperin testin parantaminen, ei itse pelin taidokas pelaaminen.
5) ”Ainakin nuoret saavat nyt peliaikaa”
Kyseinen lausahdus on hyödyllinen siinä kohtaa, kun parhaat pelaajat on jo myyty ja kausi luovutettu. Omat innokkaat nuoret pelaajat saavat peliaikaa ihan jopa yli 10 minuutin verran, hurraa! Tulevaisuus on meidän! Joku voisi huomauttaa, että terveessä organisaatiossa nuorille kehittyville pelaajille annetaan peliaikaa aina tilanteesta riippumatta, ellei tarkoituksena ole voittaa heti liigamestaruus hinnalla millä hyvänsä.
6) Makuupaikkoja maalin edessä
Puolustuksen ”isännät” eivät ole aivan sukupuuttoon kuollut laji, mutta vanhan hyvän ajan halonhakkaajat ovat. Todellisen tilannekovuuden määritelmä on muuttunut siitä, kun puolustajalle vielä riitti pelkkä poikittaisen hakkaaminen selkään ja kirvesiskut käsille. Todennäköisimmin tällainen ”puutavaran antaja” on joukkueelleen vain rasite tarpeettomilla jäähyillään, mutta esimerkiksi Isomäen tai Rinkelinmäen seisomakatsomoon sekin show luonnollisesti uppoaa kuin kuuma veitsi voihin.
7) ”Sama se kuka ne maalit tekee”
Näin sanovat pelaajat, joiden tilipussi ja peliaika riippuvat tehopisteiden määrästä. Jostain syystä kuivalla kaudellakin selässä roikkuu helvetinmoinen apina, vaikka ”on aivan sama kuka ne maalit tekee”. Ja sitten heti pelin jälkeen puhelimesta tai viimeistään kotona koneelta tarkistetaan, että tulihan se tehopistemerkintä nyt varmasti minulle, ja pääsinkö jo pistepörssissä teksti-tv:n sivun 241 listaan.
8) ”Pitää pelata nopeammin ylöspäin”
Keskivertoisen jääkiekonseuraajan lääke kaikkiin pelillisiin ongelmiin. Jos maalintekopaikoille ei päästä, puolustus vuotaa tai maalivahti ei saa mikroautonrengastakaan kiinni, pitää vain pelata kiekkoa nopeammin ylöspäin. Ketään ei kiinnosta, hyökätäänkö umpikujaan yhdellä neljää vastaan, kunhan kiekko saadaan nopeasti teoreettisen lähelle vastustajan maalia. Sitten vaan trafiikkia luukulle ja kiekkoa sinne, niin ne maalit tehrään. Miksiköhän kaikki joukkueet eivät tee vain näin?
9) Torjuntamäärä = pelin hallinta
Tämän emävaleen käyttöön turvautuvat välillä päävalmentajatkin. Vastustajan maalivahdin torjuessa enemmän on hallittu peliä suvereenisti, oman maalivahdin torjuessa enemmän on kuitenkin voitettu ne ”todelliset maalintekopaikat”. Kukaan harvemmin kyseenalaista tai esittää faktaa siitä, kumpi ne maalintekopaikat todellisuudessa voitti ja kuinka paljon esimerkiksi ylivoimat vaikuttivat laukausmääriin. No, onhan maaleja tehty jopa keskialueen laukauksilla, Pelicansissakin ainakin Santeri Heiskanen ja Jonas Junland.